Kahliutunut mieli haluaa olla vapaa, mutta ei oikein pysty – kiteeläislähtöisen Essi Pitkäsen taidenäyttely Kolilla pureutuu vakavaan aiheeseen

Kiteeläislähtöinen kuvataiteilija Essi Pitkänen on tuonut Kolille luontokeskus Ukkoon pysäyttävän kokoelman uusia puuveistoksiaan.

En saa happea, Vapaa murheista, Oonko koskaan puhdas, Suru juurrutti ja niin edelleen.

Jo esillä olevien teosten nimet kertovat, ettei kansallismaisemassa olla nyt helppojen asioiden äärellä.

^{Linnunmieleksi} nimetty näyttely käsittelee mielenterveyden häiriöitä. Tutkimusten mukaan niistä kärsii jopa joka neljäs suomalainen nuori.

– Ne ovat olleet yleistymään päin kaikkialla ja vaikuttavat kouluihin, työllisyyteen ja tämänkaltaiseen toimintaan, Essi Pitkänen sanoo.

Näyttelyn teoksiin on tallentunut muun muassa ahdistusta ja itsesyytöksiä.

– Pohdin teoksissa miltä tällaiset häiriöt näyttäytyvät kuvainnollisesti: miten henkilön tunnemaailma herää kuvana eloon, Pitkänen selvittää.

^{Vapaa murheista} -veistoksessa puisten raamien sisään punaisten kukkien keskelle asetetulla naishahmolla on käsien tilalla linnun sulat.

Ei kai kehyksen reunalla seisova hahmo aio hypätä alas? Ehkäpä kaikki on kuitenkin päättymässä hyvin?

Ne ovat korvassani on puolestaan suuri korva, johon pienet puulinnut tuntuvat kuiskuttelevan tai laulelevan jotain.

Essi Pitkäsen mukaan näyttelyssä on mukana vapausteemaa, johon linnut sopivat symboleina hyvin.

– Kun puhutaan kahliutuneesta mielestä joka haluaa olla vapaa, mutta ei oikein pysty, kun sairaus on siellä taustalla.

Mielenterveydelle tekee puolestaan hyvää, kun ympärillä on monipuolista luontoa ja linnunlaulua.

– Sama pätee kulttuuriin ja taiteeseen. Jos sitä on elämässä, niin yleensä mieli voi paremmin, Pitkänen näkee.

^{Essi Pitkänen} käyttää veistoksissaan yleensä naisfiguureja. Ne ovat vahvasti läsnä myös Linnunmieli-näyttelyssä.

– Suomen ja karjalan kielissä naiskuvasta puhutaan usein lintumaisin kuvauksin, taiteilija huomauttaa.

– Naista saatetaan kutsua haukkumanimellä harakka tai petolintu, mutta myös kauniimmassa ilmaisussa, kuten lintunen tai kaunis kuin joutsen.

^{Essi Pitkäsen} veistokset ovat rouheita. Siloteltua pehmeää pintaa niistä ei löydy. Taiteilijan mukaan se on tyypillistä hänen veistoksilleen.

– Koen, että jos teokseen jää taltanjälkeä ja muuta, kädenjälki pysyy aidompana. Materiaalin tuntee silloin elävämpänä, mitä puu onkin, Pitkänen selittää.

– Tyyliteltynä siitä tulisi jotain ihan muuta, liian kaunis, eikä se tuntuisi enää puulta. Ja kun puhutaan tällaisesta teemasta, kaunis pinta ei sovi töihin.

^{Luontokeskukseen} pystytetty näyttely toteutui Taiteen edistämiskeskuksen avustuksella. Pitkänen suunnitteli esillä olevat teokset juuri Ukon yläaulan näyttelytilaa varten.

Pitkäsen mukaan Koli on näkemisen arvoinen paikka, josta nykytaiteilijakin inspiroituu helposti.

– Koli on kokemuksena aika mykistävä, kun pysähtyy ja hiljenee katsomaan mitä kaikkea siellä on. Näyttelyä ripustettaessa syntyi muutama uusi idea, joita voisi lähteä tekemään.

Helsingin kuvataideakatemiasta kuvataiteen maisteriksi kaksi vuotta sitten valmistunut Pitkänen asuu nykyisin Joutsenossa.

– Aina on pieni kaiho, että voi kun voisi joskus palata Pohjois-Karjalaan. Vielä ei kuitenkaan ole sellainen tilanne.

Linnunmieli-näyttely on esillä Kolin luontokeskus Ukossa 30. lokakuuta asti.