Kolille on siroteltu vuosien saatossa kymmenien vainajien tuhkat – "Määrä näyttää hieman lisääntyneen viime vuosista"

Entistä useampi toivoo kuoltuaan polttohautausta ja tuhkien sirottelua luontoon.

Yleisimpiä paikkoja, joihin vainajan tuhkia sirotellaan, ovat vesistöt ja metsät. Sirottelemiseen tarvitaan aina maanomistajan tai -haltijan suostumus.

^{Metsähallitus suhtautuu} lähtökohtaisesti myönteisesti pyyntöihin tuhkien sirottelemisesta.

Metsähallituksella on hallinnassaan kaikkiaan 12,6 miljoonaa hehtaaria valtion omistamia maa- ja vesialueita. Mukana ovat sekä metsätalouskäytössä olevat maat että suojelualueet.

– Metsähallitus myöntää suostumuksia vainajan tuhkan sirotteluun myös kansallispuistoihin sekä muille suojelualueille. Suostumuksia myönnetään maa-alueille, kuten tuntureille ja metsiin, sekä vesistöihin, palveluomistaja Elina Stolt Metsähallituksen Luontopalveluista kertoo sähköpostitse.

Luontopalvelut vastaa valtion luonnonsuojelualueista, muun muassa kansallispuistoista.

Luonnonpuistoihin suostumuksia ei myönnetä, koska niissä liikkuminen on yleensä kiellettyä tai sallittua ainoastaan poluilla. Myös muilla suojelualueilla liikkumista on voitu rajoittaa järjestyssäännöillä.

^{Pohjois-Karjalassa} Koli on suosituin luontokohteista, joihin tuhkia halutaan sirotella.

– Kolille haetaan kuitenkin suostumuksia vain alle kymmenen vuosittain, Elina Stolt kertoo.

Maakunnan muihin kansallispuistoihin – Kolovedelle, Patvinsuolle ja Petkeljärvelle – haetaan vuosittain vain yksittäisiä lupia.

– Suosituin kansallispuisto, johon suostumuksia haetaan, on Pallas-Yllästunturin kansallispuisto. Myös Urho Kekkosen ja Pyhä-Luoston kansallispuistot ovat melko suosittuja.

Viime vuosina Luontopalvelut on myöntänyt koko maahan vuosittain 50–70 suostumusta tuhkien sirotteluun.

– Tänä vuonna Luontopalveluiden alueille on myönnetty noin 80 suostumusta tuhkan sirotteluun, joten määrä näyttää hieman lisääntyneen viime vuosista, Stolt kertoo.

^{Vainajan tuhkat} voi sirotella myös Metsähallituksen liiketoimintojen piirissä oleville alueille ja vesistöihin tietyin rajoituksin.

– Ensi sijassa suosittelemme sirotettavaksi tuhkat valtion vesiin. Jos jostakin syystä haluaa sirotella tuhkat maa-alueelle, valitaan sellainen alue, joka ei ole taloudellisen toiminnan piirissä, maankäyttöasiantuntija Ari Kokkonen Metsähallituksesta sanoo.

Kokkosen vastuulla ovat suostumukset tuhkien sirotteluun Metsähallituksen liiketoiminnan alueilla Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa.

Pohjois-Karjalassa pyyntöjä tulee vuosittain kymmenkunta. Esimerkkeinä sirottelupaikoista Kokkonen mainitsee Pyhäselän, Ruunaan ja Höytiäisen.

^{Rajoituksena on}, ettei tuhkia voi sirotella virkistyspaikoille, kuten tulipaikkojen ja laavujen läheisyyteen.

– Tuhkat tulisi sijoittaa vähintään 100 metrin päähän retkeilyreiteistä ja -rakenteista. Myös mahdolliset kulttuuriperintökohteet tai pienialaiset luontokohteet voivat rajoittaa tuhkan sirottelua, Elina Stolt selittää.

Metsähallituksen ohjeistuksen mukaan tuhkia ei saa haudata maahan. Myöskään muistomerkkejä ei ripottelupaikalle saa pystyttää.

– Vesialueille voidaan tapauskohtaisesti myöntää suostumuksia biohajoavien uurnien veteen laskemiseen, Stolt kertoo.

^{Metsähallitus ei kysele} perusteita tuhkien sirotteluun. Kokkosen ja Stoltin mukaan yleensä kyse on paikasta, joka on ollut vainajalle jollakin tapaa tärkeä.

– Henkilökohtainen näkemykseni on, että kun vainajan tuhka sirotellaan luontoon, koetaan, että vainaja on jotenkin lähempänä, oli itse missä tahansa. Vainajan oma tahto on kuitenkin se ensisijainen syy, Stolt pohtii.

Hänen mukaansa vuosittain haetaan myös muutamia suostumuksia ennakkoon omien tuhkien sirotteluun.

^{Jotkin kunnat} ovat osoittaneet tietyn paikan tuhkien sirottelemiselle. Lahden kaupunki puolestaan on kieltänyt tuhkien sirottelun mailleen. Kieltoa perustellaan sillä, että halutaan estää epävirallisten muistolehtojen syntyminen kaupungin maille (Etelä-Suomen Sanomat 10.9.2024).

Joensuussa tuhkien sirottelusta ei ole tehty erillistä päätöstä, vaan suostumuksia annetaan tapauskohtaisesti harkiten.

– Ydinkaupungin alueella ei suostumusta ei välttämättä anneta puistoihin tai vastaaville alueille. Yleensä ne ovat metsäalueita tai vesistöjä niin, että tuhka sinne liukenee, Joensuun kaupungingeodeetti Kalle Sivén kertoo.

Sivénin mukaan kysyttyjen suostumusten määrät ovat Joensuussa kuitenkin pieniä, vain yksittäisiä tapauksia vuosittain.