The New York Times -artikkeli: Varapresidenttiehdokas J.D. Vancen äiti käytti vuosia huumeita, joi ja löi poikaansa – nyt hän on päihderiippuvaisia auttava julkkis

Vuonna 2016 Yhdysvaltain republikaanien varapresidenttiehdokas J.D. Vance esitteli äitinsä maailmalle muistelmateoksessaan Hillbilly Elegy.

Vance kertoi, kuinka äiti oli lyönyt häntä.

Äiti oli lukinnut auton ovet, painanut kaasun pohjaan ja sanonut pojalleen, että nyt he kuolisivat.

Vance oli joutunut virtsaamaan purkkiin, jotta äiti voisi läpäistä huumeseulan käyttämällä poikansa puhdasta virtsaa.

Perhe oli muuttanut jatkuvasti.

Äiti oli vuodattanut kaiken yksityiselämästään pojalleen.

Välillä äiti oli kadonnut jäljettömiin.

Äiti oli tuhlannut muiden ihmisten rahoja, viiltänyt ranteensa auki ja törmännyt tila-autolla puhelinpylvääseen.

Beverly Aikins, Vancen äiti, esittelee itsensä nykyään huomattavasti yksinkertaisemmin kuin poika kirjassaan.

– Hei, perhe. Minä olen Bev. Olen alkoholiriippuvainen, hän tervehtii AA-kokouksen osallistujia Ohion Middletownissa syyskuisena sunnuntaipäivänä.

Aikins käy kokouksissa säännöllisesti.

– Hei, Bev, vastaa enimmäkseen vanhemmista miehistä koostuva ryhmä hänelle mutisten.

Aikins on kutsunut New York Timesin toimittajan kokoukseen sillä ehdolla, ettei muita osallistujia voida tunnistaa jutusta. Kokouspaikka on kaupungin huonomaineisessa osassa. Tiilirakennuksen betonilattiat ovat halkeilleet, ja betoniharkoista rakennetut seinät on maalattu valkoisiksi.

Aikins on pukeutunut farkkuhaalareihin ja valkoiseen t-paitaan. Raidoitetut hiukset on koottu pään päälle nutturalle. Hän avaa kirjan, joka käsittelee riippuvuuksista paranemista, ja alkaa lukea:

– Nämä ovat 12 perinnettämme...

Aikins raitistui ja lopetti heroiinin ja muiden huumausaineiden käytön lähes kymmenen vuotta sitten. Sen jälkeen hänen poikansa muistelmista on tullut myyntimenestys, ja kirjan pohjalta on tehty elokuva. Poika on valittu senaattiin. Hänestä saattaa hyvin tulla maan seuraava varapresidentti.

Vancen poliittinen menestys on sysännyt äidin yllättäen Yhdysvaltain kansallisen politiikan parrasvaloihin. Tänä kesänä Vance otti äitinsä mukaan republikaanien puoluekokoukseen. Hän suitsutti Aikinsin raittiutta. Äidin elämäntarina on nyt kertomus pelastuksesta.

Kaikki on Aikinsille yhä vähän uutta. Hän on jotenkuten perillä siitä, että hänen poikansa on viime aikoina ollut ristiriitaisen julkisuuden kohteena. Hän yrittää kuitenkin pysyä tarkoituksella pimennossa, koska silloin omaa henkistä tasapainoa ja päihteettömyyttä on helpompi vaalia.

Edellisen sunnuntain AA-kokouksen päätyttyä Aikins jäi juttelemaan muiden osallistujien kanssa. Hän kertoi haluavansa hyödyntää häneen tällä hetkellä kohdistuvaa mielenkiintoa auttaakseen muita riippuvuuksista kärsiviä ihmisiä.

– Haluan ihmisten tietävän, että he voivat pyytää apua. Että parantuminen on vaikeaa, mutta ponnistelun arvoista.

Vance kertoi äidilleen muistelmistaan ensimmäistä kertaa yhdeksän vuotta sitten. He istuivat Waffle House -aamiaisravintolassa.

– Hän sanoi: ”Äiti, olen kirjoittanut kirjan, ja jotkut asiat siinä eivät varmaankaan ole kovin imartelevia.” Kysyin, auttaako se häntä parantumaan. Hän uskoi, että se auttaisi, Aikins muistelee.

Hän muistaa myös, miltä tuntui lukea teos ensimmäistä kertaa.

– Jotkut kohdat särkivät sydämeni. Mutta kirja auttoi meitä kasvamaan perheenä. Se rakensi välillemme yhteyden, jota meillä ei ollut koskaan ennen ollut. Meille riippuvuudet olivat olleet aihe, jota välteltiin. Kukaan ei ikinä puhunut niistä. Mutta nykyään me puhumme.

Aikinsin oma lapsuudenkoti oli väkivaltainen. Hänen alkoholisti-isänsä hakkasi äitiä, Bonnie Vancea, jonka J.D. Vance tuntee lempinimellä Mamaw.

Aikins sai ensimmäisen lapsensa 19-vuotiaana. Tytär Lindsay on viisi vuotta vanhempi kuin Vance. Mamaw ja Lindsay hoitivat Vancea silloin, kun äiti ei pystynyt.

Aikins oli sairaanhoitaja, jonka päihdekierre alkoi työpaikalta.

Eräänä päivänä hän otti hirveään päänsärkyyn yhden Vicodin-merkkisen opioidilääkkeen. Siitä tuli ihana olo. Aikins meni kotiin, kylvetti lapset ja siivosi talon. Pian hän alkoi varastaa vahvempia reseptilääkkeitä, kuten Percocet-opioidilääkettä.

Aikins menetti työpaikkansa ja ammatinharjoittamisoikeutensa. Hän ei enää päässyt käsiksi reseptilääkkeisiin ja alkoi nuuskata heroiinia.

– Aivoni rakastivat heroiinia, hän kuvailee.

Näin jatkui pitkään.

”Vuosien ajan keksin äidin käytökselle tekosyitä. Yritin auttaa häntä huumeongelman kanssa, luin typeriä kirjoja ja menin hänen kanssaan Nimettömien Narkomaanien kokouksiin. Siedin valittamatta lukemattomia isähahmoja. He jättivät oloni tyhjäksi ja rapauttivat luottamukseni miehiä kohtaan”, Vance kirjoittaa muistelmissaan.

Lopulta yhteydenpito lapsiin katkesi.

Pohja tuli vastaan vuonna 2015. Aikins asui autossaan, punaisessa Chevrolet Aveossa. Hän kirjasi itsensä päihteettömään asuntolaan Ohio-joen toisella puolella Kentuckyn Covingtonissa.

Kun asumisjakso päättyi, tytär auttoi häntä löytämään asunnon Middletownista. Elämä ei ollut helppoa.

– Asunto sijaitsi getossa ja oli entinen trap house. Tiedätkö, mikä se on? Aikins kysyy.

Trap house tarkoittaa huumeluolaa. Joskus Aikins löysi aamulla kuistiltaan päihderiippuvaisia, jotka etsivät asunnossa aiemmin elänyttä huumekauppiasta. Hän sanoi heille soittavansa poliisit paikalle.

– Pidin pintani, hän toteaa.

Viisi vuotta myöhemmin Vance oli valmistunut Yalen oikeustieteellisestä tiedekunnasta ja työskenteli rahoitusalalla. Hän osti äidilleen talon turvallisemmalta alueelta. Aikins asuu edelleen tuossa talossa yhdessä tyttärensä kanssa.

Eräänä päivänä hän otti hirveään päänsärkyyn yhden Vicodin-merkkisen opioidilääkkeen. Siitä tuli ihana olo.

Juuri noihin aikoihin suoratoistopalvelu Netflix oli kuvaamassa Vancen muistelmiin perustuvaa elokuvaa. Aikins kävi illallisella ohjaaja Ron Howardin ja Aikinsia elokuvassa esittävän näyttelijän Amy Adamsin kanssa.

Elokuvan Aikins on maaninen, sotkutukkainen ja kiihtynyt.

– Adams halusi vangita sarkasmini. Minusta hän teki loistavaa työtä. Olin imarreltu, Aikins sanoo, vailla sarkasmia.

Nykyhetken Aikins vaikuttaa itsevarmalta, elämän kovettamalta tyypiltä. Veitsen terällä elettyjen vuosien jälkeen hän ei vähästä hätkähdä.

Kun elokuva oli saanut ensi-iltansa, Aikins katsoi sen lastensa kanssa Cincinnatissa, Vancen kuistilla. Aluksi hän ei ymmärtänyt, miksi lapset herkistyivät elokuvan aikana.

– He sanoivat, että olin kaikki ne vuodet ulkona kaikesta, enkä muista mitään. Joten annoin heidän itkeä, Aikins muistelee.

Hän naurahtaa ja lisää vähän puolustellen:

– Sehän oli elokuva, mitä sitä nyt itkemään!

Republikaanien heinäkuisessa puoluekokouksessa entinen presidentti Donald Trump ja J.D. Vance nimitettiin virallisesti puolueen ehdokkaiksi. Milwaukeessa järjestetyn tilaisuuden ikimuistoisimpiin hetkiin kuuluvat Aikinsin saamat yllätysaplodit.

Valintapuheessaan Vance puhui yksinhuoltajaäideistä, ”sellaisista kuin omani, joilla on ollut raha- ja päihdeongelmia, mutta jotka eivät ole milloinkaan antaneet periksi”.

– Ylpeänä kerron teille, että äitini on täällä. Hän on ollut kymmenen vuotta raittiina. Rakastan sinua, äiti, hän jatkoi.

Kamerat kohdistuivat liikuttuneeseen Aikinsiin. Koko halli puhkesi spontaaneihin kannustushuutoihin: J.D.:n äiti! J.D.:n äiti! J.D.:n äiti!

Kokemus oli epätodellinen. Aikins ei ollut koskaan edes katsonut puoluekokousta televisiosta. Mikään ei ollut tuttua, ei edes vip-aition vieruskaveri.

– Kysyin hänen nimeään, ja hän vastasi olevansa Mike Johnson. Kysyin, mitä hän tekee, ja hän vastasi olevansa edustajainhuoneen puhemies. Totesin siihen sitten, että kuulostaa todella vakuuttavalta, mutta en ole oikein varma, mitä se sellainen puhemies tekee, Aikins kertoo.

Aikinsin vanhemmat olivat demokraatteja. Mamaw piti Bill Clintonista. Nykyään Aikins on kuitenkin rekisteröitynyt republikaanipuolueen äänestäjäksi.

Hän kuvailee itseään termillä ”bipartisan”, joka tarkoittaa puoluerajat ylittävää yhteistyötä. Tämän sanottuaan Aikins alkaa kuitenkin miettiä, käyttääkö oikeaa sanaa.

– En äänestä puoluetta, äänestän ihmistä, hän selittää.

Vuonna 2016 se ihminen oli Trump.

– Kukaan ei voi lahjoa häntä.

Aikins tapasi Trumpin Milwaukeen puoluekokouksessa.

– Hän oli oikein vaatimaton ja kohteli minua ystävällisesti. Hän sanoi, että minulla on hieno poika.

Vancen muistelmien menestys johtui aikoinaan osittain siitä, että eliitti ja poliittiset kommentaattorit pitivät kirjaa toimivana oppaana Middletownin kaltaisten paikkojen ja niiden asukkaiden sielunelämään. Juuri nämä ihmiset voisivat äänestää Trumpin Washingtoniin.

Vancen kanta tuolloin oli, että Trump käytti kyynisesti hyväkseen kurjistuvan valkoisen työväenluokan ahdinkoa. Vancesta Trump oli ”kulttuurista heroiinia”.

Nyt hän on Trumpin varapresidenttiehdokas. Mikä sai Vancen muuttamaan mielensä?

– En varmaankaan ole paras henkilö vastaamaan tuohon. Mutta ajattelen, että kun Trump oli presidentti, J.D. näki, että paikallisten ihmisten olot paranivat. Minusta hän muutti mielensä sen takia, Aikins toteaa.

Päivää ennen Middletownin AA-kokousta Aikins vieraili Appalakkien juurella Ohion Hillsborossa. Alueelle ovat leimallisia kiemurtelevat tiet, maissipellot ja mäenrinteistä pilkistävät pikku hautausmaat.

Autioituneen tienpätkän sivuun on pysäköity klassinen nelikulmainen lava-auto. Auton lavalla seisoo iso kyltti. Kyltissä on viesti kaikille, jotka sattuivat ajamaan syrjäistä tienpätkää: FENTANYYLI TAPPAA.

Lava-auton kohdalta tiestä erkanee pitkä ja kapea sivutie. Sen päässä, pellolla katosrakennelman alla, parikymmentä ihmistä on kokoontunut yhteen: vanhempia, joiden lapset ovat kuolleet yliannostukseen tai fentanyylimyrkytykseen, ja lapsia, joiden vanhemmat ovat kuolleet samalla tavalla. Kaikki ovat surun murtamia. Se näkyy kasvoilla ja kuuluu äänessä.

He ovat kuulleet, että J.D. Vancen äiti on tulossa paikalle. Moni on nähnyt hänet televisiossa.

– Innostuin kauheasti. Halusin ehdottomasti tavata hänet. Minusta on hienoa, että hänen pojastaan on tullut niin mahtava ihminen ja että hän on päässyt niin pitkälle, vaikka heillä on sellainen tausta kuin on, sanoo Debbie Evans, 68-vuotias eläkeläinen Virginian Woodbridgestä.

Evansilla on päässään Trump-lippis, joka kuului hänen edesmenneelle pojalleen.

Margie Perkins on 66-vuotias sairaanhoitaja, joka työskentelee saattohoitokodissa. Hän on kotoisin Spotsylvanian piirikunnasta Virginian osavaltiosta ja on tuonut Hillbilly Elegyn mukanaan.

– Toivon, että hän signeeraisi kirjan. Haluan hänen toimivan esimerkkinä siitä, että perhe voi palata yhteen kaiken tuollaisen jälkeenkin, Perkins kertoo.

Kyseessä ei ole poliittinen tapahtuma, mutta kuten eräs äiti huomauttaa:

– Nämä ovat Trumpin maita.

Aikins istuu parin rivin päähän esiintymislavasta. Hän siemailee sokeritonta Mountain Dew -limsaa samalla, kun ihmiset nousevat lavalle kertomaan, millaista vahinkoa päihteet ovat heidän elämälleen aiheuttaneet.

Eräs nuori nainen itkee muistellessaan, millaista oli kasvaa päihderiippuvaisen äidin lapsena. Hän oli kiertänyt äitinsä mukana motellihuoneissa, strippiklubeilla ja crack-luolissa, kunnes äiti viimein kuoli. Nainen näyttää muovipussia, jossa ovat kaikki hänen äitinsä tavarat. Ne hänellä oli mukanaan, kun hänet löydettiin kuolleena. Muovipussissa on bussikortti ja rihkamakoru.

– Muuta minulla ei ole äidistä jäljellä, nainen sanoo.

Aikins on paikalla kahden Seacrestissä työskentelevän kollegansa kanssa. Seacrest on päihderiippuvaisten kuntoutuskeskus. Kollegat ovat Aikinsin tavoin entisiä päihderiippuvaisia. Yksi heistä nousee lavalle ja kertoo, millaista on olla vankilassa seitsemännellä kuulla raskaana ja kärsiä vieroitusoireista.

Sitten tulee Aikinsin vuoro. Hän tuntuu melkein ujostelevan.

– Kun olin ollut viisi vuotta raittiina, poikani osti minulle talon, hän kertoo väkijoukolle.

Aikins ei mainitse poikansa nimeä, mutta kaikki tietävät, kuka hän on.

– Tämä rouva on uskottava, toteaa mies, joka nousee lavalle Aikinsin jälkeen.

Vanhemmat yleisössä nyökyttelevät päitään, kun Aikins palaa hiljaa istumapaikalleen.

– Hänellä on hitonmoinen tarina, ja jos te tunnette hänet.... No, kyllä te tunnette hänet, mies jatkaa.

Pieni joukko äitejä lähestyy Aikinsia ja kysyy, suostuisiko hän valokuvaan heidän kanssaan.

– Sinä olet kuuluisa, yksi heistä sanoo.

Kaksi päivää Vancen valintapuheen jälkeen Aikins julkaisi pitkän tekstin Facebookissa.

– Tämä on ollut jännittävä viikko, hän aloitti, mutta jatkoi yllättäen:

– Olen tehnyt kovasti töitä mielenrauhani eteen, ja siksi on tuhoisaa nähdä, kuinka oma kotikaupunkini, jossa olen valinnut elää ja jota rakastan, pursuu katkeruutta ja vihaa lastani kohtaan.

Kirjoituksen lopuksi Aikins ilmoittaa pysyttelevänsä poissa sosiaalisesta mediasta vaaleihin asti.

– Kun kotikaupungin pojalla menee hyvin, sitä luulisi, että omista poliittisista mielipiteistään riippumatta ihmiset haluaisivat tukea ja kannustaa häntä, hän sanoo AA-kokouksen jälkeen Middletownissa.

Pojan sotaisa tyyli ja hänen puheensa maata johtavista ”lapsettomista kissatädeistä” ja ”lapsettomasta vasemmistosta” ovat olleet monien amerikkalaisten mielestä luotaantyöntäviä. Heistä Vancen näkemykset ovat vanhanaikaisia ja tuomitsevia.

Miten joku, jonka ovat kasvattaneet naiset – sisko, Mamaw ja Aikins – voi vähätellä niin monien naisten elämää? Kenties hän ihannoi perinteistä perhemallia, koska hänellä ei kasvaessaan ollut sellaista.

– Olen tuosta samaa mieltä. Kumpikaan lapsistani ei kasvanut hyvässä perheessä. Tiedän, että aikuisina he ovat halunneet sellaisen, Aikins myöntää.

Entä miten Vancen vaimo, Usha Vance, on reagoinut negatiiviseen julkisuuteen?

– Hän tukee J.D.:tä kovasti. Hän on varsin lahjakas. He ruokkivat toisiaan älyllisesti. Et milloinkaan kuule J.D.:n sanovan pahaa sanaa Ushasta. Vaimo on hänelle ykkönen, ja se on minusta ihana asia. Uskon, että hänellä menee oikein hyvin, Aikins kommentoi.

Kolme maailmankuulua naista – Oprah Winfrey, Taylor Swift ja Jennifer Aniston – ovat kritisoineet Aikinsin poikaa ”lapsettomat kissatädit” -ulostulosta.

– Olen päättänyt, etten seuraa kommentteja. Kun jätän huomioimatta kaiken pahan, joudun toki jättämään huomiotta myös kaiken hyvän. Elän omassa kuplassani ja tunnen sen ansiosta oloni turvalliseksi, Aikins selittää.

Kuplassa eläminen on tärkeää, jotta Aikins pystyy pysymään raittiina.

Aikinsin AA-kokouksen aamuna Vance on antanut CNN-uutiskanavalla hämmentävän haastattelun. Haastattelussa hän yritti selittää, miksi on levittänyt valheellista huhua siitä, että haitilaiset maahanmuuttajat syövät ihmisten lemmikkejä Ohion Springfieldissä.

– Jos minun täytyy keksiä asioita, että amerikkalainen media kiinnittää huomiota amerikkalaisten ihmisten kärsimyksiin, niin sitten minä keksin, Vance sanoi.

Aikinsin mukaan hän ei ole nähnyt haastattelua. Hän sanoo, ettei hänellä ole mitään käsitystä myöskään siitä, mitä Springfieldissä tapahtuu tai ei tapahdu, vaikka sinne on Middletownista vain noin 80 kilometriä.

– En ole edes sosiaalisessa mediassa. Katson vain true crime -ohjelmia. Onko Springfieldissä tapahtunut jotain?

Kissat. Koirat. Haitilaiset. Hänen poikansa.

– Olen pahoillani, mutta en tiedä siitä mitään, Aikins sanoo päätään pudistellen.

Hän lisää olevansa liian kiireinen seuratakseen uutisia. Hän on saanut ammatinharjoittamislupansa takaisin ja pitää oppitunteja päihdeklinikalla.

– Tällä viikolla puhumme sukupuolitaudeista. Olen sitä varten tehnyt taustatutkimusta klamydiasta.

Yhden politiikka-aiheisen ohjelman Aikins aikoi katsoa: Vancen ja demokraattien varapresidenttiehdokkaan, Minnesotan kuvernöörin Tim Walzin väittelyn. Väittely näytettiin lokakuun 1. päivänä.

Mitä Aikins ajattelee Walzista?

– En oikeastaan ajattele hänestä mitään. Onko se niin paha asia?

Hän miettii asiaa hetken.

– Olen kuullut, että hän on opettaja. Kunnioitan opettajia kovasti. Jos hän hyökkää pienen poikani kimppuun, hänen kannattaa ehkä pysyä poissa silmistäni. Mutta uskon, että poikani kyllä pärjää itse.

Poika on kuitenkin ryhtynyt vaaralliseen hommaan. Edelliselle kaverille ei nimittäin käynyt hyvin.

Kun entinen varapresidentti Mike Pence yritti vahvistaa Trumpin häviön tammikuun 6. päivänä 2021, Trumpia kannattava mellakoiva väkijoukko hyökkäsi Capitol-kukkulalle huutaen: ”Hirttäkää Mike Pence!”

Väkijoukko väitti, että Pence oli paholaisen riivaama. Trump katseli tapahtumia televisiosta.

Aikins ei ole huolissaan.

– Minusta J.D. on luultavasti maailman älykkäin ja hienoin nuori mies. Kaikki, mihin hän koskee, muuttuu kullaksi.

Itse asiassa, J.D.:stä tulee Aikinsin mukaan vielä jonain päivänä presidentti.

– Tiedätkö, mistä tiedän sen?

Aikins kertoo, kuinka Vance ”katseli pienenä kaikenlaisia politiikkaa käsitteleviä ohjelmia”.

– Kysyin, miksi hän katsoi niitä. Hän vastasi, että on kyse maastamme ja hän tarvitsee tietoa. Minä vain ajattelin, että hän on nörtti.

Yhtenä iltana Vance halusi epätoivoisesti katsoa televisioväittelyä. Velipuolet eivät antaneet hänelle kaukosäädintä, koska toiselta kanavalta tuli samaan aikaan painiottelu.

– Niinpä me vuokrasimme motellihuoneen, että pieni poikani pääsi näkemään väittelyn, Aikins kertoo ylpeänä.

Ketkä osallistuivat väittelyyn?

– En edes muista. Olin varmaan aineissa, Aikins sanoo ja nauraa.

© 2024 The New York Times Company

Käännös: Saara Lehto

Editointi: Heidi Pitkänen